Kettu juoksi yli järven

Moi!!

Oikeesti oon niin innoissani :) Pari päivää sitten päästiin vihdoin hakemaan mulle tää läppäri!! Kirjotan tätä mun omalta koneelta cx

Nyt ollaan mökillä, täällä on ollut tosi mukavaa ja oon myös ehtinyt kuvaamaan. Rakastan mökillä kuvaamista, täällä on niin kivan näköstä. Nyt järvi on tosin jäässä, mutta eipä se nyt hirveesti haittaa. Kesällä täällä on aivan superkaunista. 

Eilen julkaisin Janen ja Marien menneisyydet niiden profiileihin! Kannattaa käydä ne lukemassa :3 Ja nyt vihdoinkin tässä postauksessa on uusi osa kuvatarinaan!! Toivottavasti tykkäätte :)

laittakaa musiikki päälle

picfic: Kuuran aika

Lily ja Jane seisoskelevat metsässä. 

"Useimmat portaalit eivät ole tarpeeksi voimakkaita pysyäkseen auki kylmällä... Kuuran aikana on vaikeaa matkustaa", Jane selittää. "Kuuran ajaksi kutsutaan siis tätä vuodenaikaa".

"Mutta minä haluaisin kotiin. Täällä on ollut aivan ihmeellistä, mutta minulla on vähän koti-ikävä." 

"Täällä on ihan erilaista kuin Maassa. Ilmakin tuntuu oudolta... Hetkinen!" Lily keskeyttää puheensa.

"Miksi en enää näe sitä outoa kimallusta? Se häiritsi minua koko ajan kun aluksi saavuin tänne", hän ihmettelee.

"Mitä ihmeen kimallusta?" Jane naurahtaa. "Olet varmaankin vain tottunut jo ilman laatuun täällä. En minä ole koskaan kiinnittänyt huomioita mihinkään kimallukseen".

Aurinko laskee jäätyneen järven taakse ja värjää taivaan keltaiseksi.

"Ainahan me voimme yrittää lähettää sinut kotiin. Mutta älä harmistu jos tämä ei toimi..." Jane sanoo ja ojentaa Lilylle korua.

"Selvä", Lily sanoo toiveikkaana.

Hän pitelee ulottuvuusavainta käsissään ja sulkee silmänsä. Hänen mielessään pyörii kuvat kodista, perheestä.

"Hm", hän yrittää keskittyä.

Lily avaa silmänsä. "Ei tämä onnistu."

*****

vaihtakaa musiikki!

Auringonnousun aikaan Jane lähtee kävelylle metsään. Aamu on valkea ja ilmassa tuoksuu jo kevät.

Kevään aika saapuu pian. Sitten Lily pääsee vihdoin kotiin. Tuntuu kamalalta pitää häntä täällä... Mutta en minä kai voi tehdä asialle mitään.

Sitten kun hän palaa kotiin, minun täytyy jatkaa etsintöjä.

Minun on pakko saada Marie heräämään. Minä... en kestä olla ilman häntä. Ilman vanhempiani. 

Tämä kaikki on minun syytäni!

Yhtäkkiä aamun varjot alkavat tuntua uhkaavilta. Janea pyörryttää ja hän hengittää raskaasti.

Hän nojaa suureen puunrunkoon ja hengittää.

Rauhoitu. Kaikki järjestyy. Hän yrittää rauhoitella itseään mutta silmissä pyörii.

*****

Helmi ja nuket