sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Doorway to wonderland


Moi!!
Kävin tänään ihanan @pullip_photographer :n kanssa kuvausretkellä. ♥ Oli tosi mukavaa ja kuvattiin uusi osa kuvatarinaan, + muita yhteiskuvia ja sellasta. Tähän postaukseen laitan kuvatarinan, ja postaan varmaan muut kuvat myöhemmin. Sillä oli muuten ihana peura, jota sain lainata tähän tarinaan :33 Ja tietysti myös ihanat nuket!

Täällä on aivan ihanat keväiset säät, tosi lämmintä ja aurinko paistaa. Tietkin on jo ihan sulaneet lumesta :3

Ei mulla varmaan ollut muuta asiaa, joten siirrytään tarinaan!


musiikki päälle!



picfic: Pääsiäisteetä




Marie ja hänen uusi ystävänsä, vaaleanpunahiuksinen Rosa istuvat teepöydän ääressä metsässä. Pöydällä on teepannu, purkillinen vaahtokarkkeja sekä pääsiäismunia.




"Minusta tuntui hyvältä ajatukselta viettää nyt pääsiäistä. Harmillista että Jane ei ole paikalla, mutta en osaa kuvitella häntä tänne", Marie selittää hieman haikeana Rosalle.




"En oikein tiedä miksi, mutta on vaikeaa kuvitella tänne aitoja ihmisiä, jotka tunnen oikeassa maailmassa..."

Rosa nyökyttelee perässä. "Minusta on loistava ajatus viettää pääsiäistä! Saan syödä suklaamunia ^u^" hän hymyilee Marielle. 




"Niin kai... vaikka ne eivätkään maistu yhtä hyvältä täällä".

Tytöt juovat teekupeistaan. Tee ei oikein maistu paljolta, mutta kun Marie oikein keskittyy, hän maistaa sitruunaisen teen. "Mikä on sinun mielestäsi parasta pääsiäisessä?" Rosa kysyy. 
"Hmm. Ehkä lämpenevä keväinen sää"




On lämmin kesäpäivä ja aurinko paistaa suorana taivaalta. "Nyt on kyllä kesä", Marie miettii. "Pitäisikö minun sittenkin muuttaa ilmaa vähän viileämmäksi?" 

"Ei! Nyt on niin kiva sää", Rosa huudahtaa.




Marieta naurattaa. Sitten hän huomaa silmäkulmastaan pienen, valkoisen oven.

"Odota hetki", hän sanoo ystävälleen.




Sitten hän nousee pöydästä ja kyykistyy oven eteen. 




"Tämähän nyt on varsin kummallista", hän toteaa. 




Marie raottaa ovea. Se aukeaa helposti ja sen takaa loistaa valoa. Hän ryömii sisään ovesta, juuri ja juuri mahtuu läpi.




Oven takaa paljastuu toinen metsämaisema. Marie lähtee kävelemään halki korkeiden oksien ja lehtien. Hän näkee pienen harmaan peuran.




"Hei pikkuinen", hän hymyilee tälle. "Mitäs sinä täällä teet?" Peura astelee varoen Marien luo.




Hän silittää peuran pehmeää turkkia. "Haluatko liittyä minun ja Rosan teekutsuille? Ehkä jos saisimme sinut mahtumaan ovesta..." hän miettii.




"Minä voisin sanoa sinua vaikka Alvaksi."


*****

Helmi ja nuket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti